Aika ajoin on hyvä ottaa hieman etäisyyttä työasioista mukavan tekemisen merkeissä. Niinpä ajattelin viettää vapaapäivän kauniina kevätpäivänä moottoripyörän selässä. Retki itärajalle oli ollut mielessä jo kuukausia, mutta talvella ja alkukeväällä sen toteuttaminen ei ollut mielekästä säiden ja kelirikon takia.

Matkasuunnitelmat - poikkeus vahvistaa säännön

Ennen moottoripyöräretkeä tein suunnitelman, että retkellä sääntö numero yksi on, että retkellä ei ole sääntöjä. Tai unohdetaan sittenkin äskeinen sääntö.  :D Sääntö numero kaksi on, että kelloa ei vilkuilla matkan aikana. Sääntö numero kolme on, että ajetaan hitaasti maisemista nauttien. Tein jonkinlaisen reittivalinnan ennakkoon ja aika hyvin se pitikin kutinsa.

Kelloa vilkaisin toki lähtiessä. Yamaha starttasi kotipihasta noin klo 6:55 ja keula osoitti kohti itärajaa. Siihen kellon vilkuilut jäikin ja matkalla ei kelloa enää katsottu.

Moottoripyörä parkissa

Pikkuteitä pitkin kohti Ilomantsia

Matka eteni Hammaslahdesta valtatie 6:n yli Kiihtelystielle (tie numero 492) ja sitä pitkin kohti Kiihtelysvaaraa. Kiihtelystie on mielestäni mukava ajella, kun se on rauhallinen ja sopivan mutkainen. Matka jatkui Murtojärven ohi kohti Kiihtelysvaaraa tuttuja maisemia pitkin. Kiihtelysvaarasta jatkoin tielle numero 494 kohti Huhtilampea ja siitä eteenpäin tielle 495 kohti Tuupovaaraa. Matkalla eteen tuli kiva oikoreitti ja ajelin Tuupovaaraan hiekkatietä pitkin.

Hiekkatie olikin kiva ajaa hissukseen 30-40 kilometrin tuntivauhtia maisemia samalla katsellessa.

Moottoripyörä Tuupovaarassa

Tuupovaarasta ajoin 496 tietä pitkin Ilomantsin tielle (tie 74), johon saavuin Koveron Teboilin kohdalta ja jatkoin Ilomantsin Nesteelle, jossa tankkasin moottoripyörän tankin ja 5 litran varakanisterin täyteen. Huoltoasemalla paikallinen motoristi tuli juttelemaan ja kuuli suunnitelmistani ajaa pitkin itärajaa. Hän neuvoi minua ajamaan Möhköön ja sieltä eteenpäin niin pitkälle, että tulee rajapuomi vastaan . Siitä kohtaa, missä tie kaartuisi vasemmalle kohti pohjoista, jatkuisi tie pohjoiseen Koivuvaaran suuntaan. Rajavyöhyke kulkisi osan matkaa oikealle puolella.

Moottoripyörällä Möhköön

Öykkösenvaaran taistelualue

Lähdin Ilomantsista ja saavuinkin pian Möhköön, jonka jälkeen vasemmalla avautui Öykkösenvaaran taistelualueen historiallinen muistomerkki. En ollut ennen ajanut ikinä tätä tietä pitkin, joten pysähdyin muistomerkille katsomaan mitä alue pitää sisällään.

Öykkösenvaaran taistelualue

Nähtävillä oli mm. Pst. Tykkiasema 28.7. - 4.8.1944.

Pst. Tykkiasema Öykkösenvaaran taistelualue

Historiallisella muistomerkillä oli paljon tarinaa luettavana sota-ajoilta erikseen tätä varten rakennetussa rakennuksessa. Tässä vaiheessa piti vaatetusta vähentää hieman, eli ottaa ajotakin alta toinen ohuempi takki pois välistä.

Öykkösenvaaran taistelualue

Vietettyäni aikani muistomerkillä jatkui matka kohti rajavyöhykettä ja lopulta eteen tuli puomi odotuksien mukaan.

Rajavyöhyke, Möhkö

Utrion taistelu 30.7.1944 ja mottitaistelut

Tie Aajevaarasta Koivuvaaraanpäin oli pieni hiekkatie, joka kulki osan matkaa niin, että rajavyöhyke jäi tien oikealle puolelle. Matkalla oli muistomerkki, jossa kerrottiin kenraalimajuri Erkki Raappanan suorittamasta menestyksekkäästä mottitaisteluista.

Jääkäripataljoona 6 ja Ilomantsin taistelut

Muistomerkin tekstejä aikani luettuani jatkoin matkaa Koivuvaarantieltä Niemijärventielle ja siitä käännyin oikealle 522:ta pitkin Hattuvaaraan.

Utrio - Ilajan Ruukinpohja, kenraalimajuri Erkki Raappana

Hattuvaaraan ja kohti Polvikoskea

Hattuvaarasta jatkoin matkaani Polvikoskentietä ja Kokkokankaan kohdilta käännyin oikealle. Hiekkatien pistossa oli hyvä syödä eväät. Teiden varsilla näin useita kyykäärmeitä, joista yksi yritti tuikkasta takaisin väistäessäni sitä täpärästi moottoripyörällä. Ilmeisesti ajoin liian läheltä.

Moottoripyöräretki ja eväiden syönti

Hattuvaarasta ylöspäin kohti Pitkäjärveä

Eväiden syönnin jälkeen matka jatkui 522:ta pitkin kohti pohjoista. Tarkoituksenani oli ajaa n. tunnin rupeama ylöspäin ja pysähtyä Pitkäjärven kohdalle jälleen evästauolle - olihan minulla sivulaukussa eväitä matkassa runsaasti.

Hiekkatie, Lieksa

Tie oli suorastan nautinnollinen ajaa - osittain päällystetty ja osittain hiekalla.

Tie numero 522 Hattuvaara

Keli oli aurinkoinen ja maisemat kivat! Ainoa miinus oli tiessä silloin tällöin eteentulevat reiät, joita piti väistellä.

Tie 522, Inari

Ööö.. Inari!?!? Tulikohan ajettua liian kauaksi pohjoiseen? ;=)

Matkan takaiskut - kännykkätelineen rikkoituminen ja Pitkäjärvestä ohi ajaminen

Matkalla kännykkätelineen muoviosa hajosi ja kännykkä tipahti roikkumaan 12 voltin latauspistokkeeseen laturinjohdon varaan. Onneksi olin varannut mukaan nippusiteitä, joilla kotelo saatiin taas kiinnitettyä pyörän sarviin ja navigointia pystyi taas suorittamaan!

Olin asettanut navigaattorista reitin Pitkäjärvelle ja ajoin sokeasti navigaattoriin luottaen. Mutta jossain vaiheessa pysähdyin ja huomasin, että jotain on vialla. Olin ajanut Pitkäjärven ohi n. 10 kilometriä. Navigaattoria tutkiessani huomasin, että Lieksassa on ilmeisesti kaksi Pitkäjärveä ja navigoin väärälle Pitkäjärvelle.

En kuitenkaan tässä vaiheessa viitsinyt kääntyä takaisin, vaan ajattelin mielessäni jo seuraavaa tuntemaani pysäköintialuetta. Sellainen oli Patvinsuon Kansallispuiston pysäköintialue. Siispä U-käännös ja kohti Patvinsuota.

Patvinsuon kansallispuisto

Patvinsuon pysäköintialueella oli vielä metrin lumikinos jäljellä, vaikka elettiin jo toukokuun puolivälin jälkeistä aikaa.

Täällä eväiden syönti samalla maisemista nauttien. Tiesin jo reissun olevan voiton puolella, koska seuraava etappini oli Uimaharjun kautta kohti kotia.

Kotona - nippelitietoa matkasta

Matkaa tuli taitettua yhteensä 364 kilometriä ja ensimmäinen vastaantuleva motoristi tuli vasta n. puolessa välissä reissua 180 kilometrin kohdalla. Motoristilla on paljon kavereita ja loppupäivästä morjestavia motoristeja tulikin vastaan jo runsaasti.

Reissu päättyi klo 16:45, joten matka-aikaa oli kulunut lähes 10 tuntia. Viimeiset 50 kilometriä alkoi istuminen tuntumaan takapuolessa, joten olikin sopiva aika jo palata kotikonnuille.

Pyörästä

Pyörä on pieni kustomi, eli tarkemmin sanottuna vm. 2001 oleva 125-kuutioinen Yamaha XVS Dragstar, joka teholtaan on hieman mopoa tehokkaampi (ei paljon, mutta kuitenkin :D). Pyörä on sopivan kevyt hiekkateille ja sillä pärjää hyvin. Maanteillä menisi tehokkaampikin pyörä, koska Yamahan huippunopeus on 80-90 km/h, joten ylinopeussakkoja tällä pyörällä on vaikea saada etenkään maanteillä.

Lähtisinkö uudelleen?

Tottahan toki! Retki moottoripyörällä itärajalle oli todella rentouttava ja avartava. Kunhan istumisesta johtuva kipu takapuolessa tästä laantuu hieman, niin suunnitellaan kuumeiseseti jo uutta reissua :D