Edellinen reissu itärajalle oli kaikin puolin onnistunut, joskin siitä jäi kaivelemaan yksi asia - Lieksan Pitkäjärven suhteen tuli tehtyä oharit, kun olin ajanut vahingossa 10 km oikean Pitkäjärven ohi kohti "väärää" Pitkäjärveä. Niinpä mielessä edellisen reissun jälkeen mielessä siinsi jo uusintaretki itärajalle ja Lieksan Pitkäjärvelle. Jos  ollaan tarkkoja, niin Lieksassa on ainakin kolme pitkäjärveä. Ei siis ihme, että motoristilla menee Pitkäjärvet sekaisin tässä tuhansien järvien maassa.

Intikka - rakkautta ensi silmäyksellä

Minulla oli käytännössä katsoen koko kevään ajan kohtalaisen korkea mopokuume ja olinkin katsellut pitkään sopivia pyöriä NettiMotosta. Mopokuume on siinä mielessä ikävä tauti, että siihen ei auta kuin yksi asia - lompakon kaivaminen. Pyörä, jota pääasiassa katselin, oli Yamaha XVS 1100 DragStar, tai sama pyörä 650-kuutioisena. Tai niin minäkin luulin siihen asti, kunnes näin Suzuki Intruderin erikoismallin Volusian.

Suzuki Intruder Volusia 800

Suzuki Intruder 800 CC Volusia, eli tuttavallisemmin Intikka, on sulavalinjaisen näköinen pyörä. Intikasta on tarjolla 1400-kuutioisia, 1500-kuutioisia ja jopa 1800-kuutioisia malleja. Mutta omaan käyttöön, eli rentouttavaan putputteluun pitkin Lieksan ja Ilomantsin sorateitä riittää hyvin 800-kuutioinen pyörä.

Intikassa on kiinni LeoVincen SilverTail putket, jotka tyhjäkäynnillä ovat hiljaiset, mutta vähäsen kaasua annettaessa antavat muhkean saundin. Ääni kuuluu olennaisena osana ajonautintoon, joten tämäkin puoli oli kunnossa.

Intikka 800-kuutioisena

Intikan märkäpaino on 259 kg ja sivulaukkujen kanssa painoa tulee ehkä n. 270 kg. Tästä painavammat pyörät voivat olla jo vaikeita käsitellä pienillä sorateillä, varsinkin jos renkaan alle sattuu 10 cm hiekkalaatikkohiekkaa kaltevalla pinnalla.

Enon ja Uimaharjun kautta kohti Pitkäjärveä

Aloitin reissun "väärään" suuntaan, eli Joensuusta lähdin Enon ja Uimaharjun suuntaan tarkoituksenani suunnata kohti Lieksan Pitkäjärveä (tällä kertaa oikealle Pitkäjärvelle :D).

Suzuki Intruder 800 - vielä Joensuussa

Päivästä on tulossa todella lämmin, mutta aamulla vielä lämpötila on siedettävä +20 astetta. Hellettä on kuitenkin tiedossa keskipäivällä, joten sivulaukuissa on juotavaa ja evästä mukana.

Hitaasti körötellen - näkyvästi ja turvallisesti

Motoristi

Motoristia ei ole aina helppo huomata liikenteessä, siksi huomioliivin käyttö on perusteltua. Ei riitä, että itse varoo hirviä, vaan monikin motoristi on päässyt kokemaan sen miltä tuntuu, kuin sivutieltä auto kääntyy yllättäen suoraan eteen. Siksi näin perheellisenä huomioliivi on ehdoton varuste pidemmillä reissuilla.

Kustomilla sopiva matkavauhti on 80-90 km/h ja tästä suuremmissa nopeuksissa tuulenpuuskat tekevät ajamisesta vähemmän miellyttävää.

Ja minnekäs tässä on kiire. Nyt lähdetään nauttimaan! ;=)

Uimaharjun Teboililla tankki täyteen

Matka jatkuu tietä numero 73 pitkin kohti Enoa ja Uimaharjua. Ennen Lieksan erämaihin siirtymistä pysähdyn viimeiselle huoltoasemalle, joka on Uimaharjun Teboil.

Teboil Uimaharju

Teboililla tankataan tankki täyteen ja sivulaukussa oleva 5 litran varakanisteri myös. Tosiaan itärajalla ei ole huoltoasemia lähempänä, joten tässä kannattaa toimia samalla tavalla, kuin Lapissa matkatessa. Aina huoltoaseman kohdalla tankki täyteen. Koskaan ei tiedä, milloin seuraava huoltoasema osuu kohdalle (saatikka onko sieltä bensa loppu).

Muutenkin on kivempi ajaa varakanisterin kanssa. Jos vaikka innostuu ajelemaan pitkin pikkuteitä tankin tyhjäksi, niin tieto siitä, että varakanisterilla pääsee aina pois metsästä, rauhoittaa kummasti mieltä. Kasisatanen Intikka syö 98E:tä noin 5.3 - 6 litraa satasella rauhallisella 80-90 km/h matka-ajolla, joka onkin jo tuntuva lisäys verrattuna kevari-kustomiin, jolla ei meinannut millään konstilla päästä yli 4 litran kulutukseen satasella. Volusiassa sen sijaan 800 cc kone hörppii selvästi enemmän ja vauhdin nosto 100 km/h:iin kasvattaa kulutusta entisestään.

Tienviitat. Minnekkäs tästä?

Uimaharjusta lähdettiin kohti itärajaa tietä numero 5160 pitkin. Öö.. minnekkäs suuntaan tästä risteyksestä mentiikään? ;)

Tie numero 5202 kohti Patvinsuon kansallispuistoa

No tietysti oikealle. Eli tästä matka jatkui tietä numero 5202 pitkin kohti Patvinsuon kansallispuistoa (kuvasta katsottuna kohtisuoraan eteenpäin kohti liikennemerkin suuntaa). Kolmi- tai nelinumeroiset tiet ovat juuri parhaimpia moottoripyöräilyä ajatellen. Sopivan pieniä, mutkaisia ja mäkisiä.

Kitsin kautta Pitkäjärvelle

Patvinsuon kansallispuiston jälkeen tuli eteen pieni paikka nimeltä Kitsi. Kitsin kohdilta käännyin tielle numero 522 (vanha tuttu tie), josta ei ole enää pitkä matka Pitkäjärvelle.

Intikassa on paljon vääntöä verrattuna kevari-kustomiin. Vitosvaihde on todella iso ja 80 vauhdissa pytyt lyö niin hitaasti, että välillä mietin onko pyörä edes käynnissä :D. Hitaista kierroksista huolimatta Intikka kiipeää mäet kevyesti ylös vitosvaihteella aivan pintakaasulla.

Kitsi

Pitkäjärvi, Lieksa

Kauan odotettu risteys :)

Pitkäjärvi, Lieksa

Enää muutama metri...

Pitkäjärvi, Lieksa

.. niin ollaan perillä!

Pitkäjärvi, Lieksa

Pitkäjärvi on nimensä mukaisesti pitkä ja kapea järvi, jonka kaakkoispuolelle tulin. Kaunis paikka, täällä on myös nuotiopaikka, jossa on paistettu useamman kerran makkarat.

Pitkäjärvi, Lieksa

Vesi oli kädenlämpöistä, eli huomattavan lämmintä tähän vuoden aikaan.

Makkaranpaistopaikka Lieksan Pitkäjärvi

Makkaranpaistopaikka, jonka tulilla on paistettu useasti makkarat.

Täällä on kiva syödä eväitä. Juotavaksi oli perinteisesti kivennäisvettä ja eväinä vaimon tekemiä (tai kaupan tätin tekemiä) karjalanpiirakoita runsailla täytteillä. Todella herkullista!

Leppoisaa kruisailua Pitkäjärven maastoissa

Eväiden syönnin jälkeen oli aika kruisailla pikkuteitä pitkin ympäri Pitkäjärven seutua.

Hiekkatie, Lieksa Pitkäjärvi

Jatketaanpas tästä risteyksestä suoraan.

Hiekkatie, Lieksa Pitkäjärvi

Vasen vai oikea? No.. otetaan vaikka vasen.

Puomi. Hiekkatie, Lieksa Pitkäjärvi

Minun tuurillani juuri väärä valinta :D. Puomista eteenpäin ei mennä.

Hiekkatie ja penkat, Lieksa Pitkäjärvi

Muistan nämä mahtavat penkat edelliseltä reissultani.

Hiekkatie ja penkat, Lieksa Pitkäjärvi

Intikkaa sivusta...

Hiekkatie ja penkat, Lieksa Pitkäjärvi

Kylläpä se on kiiltävä peli. Intikassa ihastuin juuri sen muhkeaan ulkomuotoon. Ostamani Suzuki Intruder Volusia 800 on Intikan erikoismalli, joka on esitelty Volusian piirikunnassa Floridassa. Pyörä on tuotu Suomeen vuonna 2011, jonka jälkeen se oli seuraavalla omistajalla 7 vuotta ennen päätymistä mopokokoelmaani. :D

Hiekkatie, Lieksan Pitkäjärvi

Hiekkatie ja kauniit maisemat. Tällaista tietä on suorastaan ilo ajaa.

Kohti Inaria

Pitkäjärveltä matka jatkui kohti Lieksan Inaria. Mielessäni on käynyt ajatus tehdä joskus matka kohti pohjoisen Inaria. Mutta jätetään se myöhemmäksi ja suunnataan nyt kohti itärajaa.

Tie numero 5223 kohti Inaria

Tie numero 5223 on sopivan kapea ja päällystetty tie ja juuri sopiva moottoripyörälle.

Tie ja kelirikko

Tarkkana kannattaa olla jatkuvasti, jotta ehtii väistämään tiessä olevia reikiä.

Tie 5223 ja rajavyöhyke

Vihdoin saavutaan rajavyöhykkeen tuntumaan.

Tie 5223 Inari ja rajavyöhyke

Tästä eteenpäin ei mennä.

Elimovaarantie

Oikealle kääntyy Elimovaarantie, joka jatkuu itärajaa pitkin alaspäin.

Rukajärven suunnan taistelutie

Paikalla on Rukajärven suunnan taistelutien muistomerkki.

Elimovaarantie

Sitten sata kilometriä hiekkaista Elimovaarantietä pitkin (ei nyt sentään....).

Elimo

Matkani jatkuu hiekkatietä pitkin Elimon seutuvilla.

Ruokojärvi, Erausnalle

Nyt voin sanoa nähneeni erausnallen.

Suolampi, Lieksa

Lieksassa on lukemattomia tämän kaltaisia suolampia.

Hiekkatie, Lieksa

Hiekkatiellä on mukava ajella. Mutta ei makiaa mahan täydeltä. Jokohan hiekkatie vihdoin loppuisi?

Elimontie, Elimo

Elimontien risteys. Tästä jatkan vasemmalle kohti Hattuvaaraa.

Moottoripyörällä itärajalla

Selfie motoristista. Pitkä matka takana ja vieläkin intoa täynnä kuin pikkupojalla konsanaan :D

Kotimatkalle Ilomantsin kautta

Aikaa oli lähdöstä kulunut jo useita tunteja ja pikku hiljaa mielessä siinsi ajatus kotimatkalle kääntymisestä.

Sadekuuro

Paluumatkalla yllätti sadekuuro.

Tauko pysäköintipaikalla

Paluumatkalla pysähdyin evästauolle pysäköintialueelle.

Vihdoin kotona

Vihdoin kotona! Sadekuuron ansiosta pyörä meni vähän kuraseksi, mutta sepä pestään piakkoin jo uutta matkaa varten!

Yhteenveto reissusta

Kilsoja tuli päivän aikana vajaa nelisensataa ja ilokseni täytyi todeta, että Volusian penkki on paljon parempi, kuin pikku-kustomi Yamahassa. Takapuoli ei puutunut tai tullut kipeäksi kilometreistä huolimatta. Tämä oli positiivinen yllätys.

Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja rentouttava, sekä päivä oli hyvin lämmin ja jopa helteinen. Yksi mieleenpainuva asia matkalla oli se, että Lieksan suomaisemissa oli vastassa n. 2 miljoonaa paarmaa, jotka vaanivat pysähtyvää motoristia. Isoja lotjakkeita. Eväiden syöntipaikka pitikin katsoa tarkasti mihin uskaltaa pysähtyä. Yllättäen Pitkäjärven rannalla ei paarmoja ollutkaan läheskään niin runsaasti, kuin mitä tien päällä matkan varrella navigaattoria tutkiessa, joten se osoittautui senkin puolesta hyväksi pysähdyspaikaksi.

Sen verran kuumetta jäi vielä jäljelle, että pitääkin jo suunnitella pikku hiljaa seuraavaa reissua.

P.S. Kesän jälkeen onkin aika laittaa moottoripyörä talvisäilytykseen. Täällä Joensuussa erinomaista kausisäilytystä pyörille ja autoille tarjoaa mm. Kontio-Kuljetus, jonka kautta onnistuu mm. koti- ja yritysmuutot ympäri Suomea tai ihan tavallisen kodin muutto Joensuussa.